LeeviN nurkka

Unelmieni ajankaari Minun unelmissani juuri maailmaamme saapuneet pikkuiset köllöttelevät turvallisesti hoitavissa syleissä. Isommat lapset leikkivät huolettomina omissa puuhissaan kesän auringossa tai talven hangilla pihoilla ja metsiköissä. Metsistä ja talojen seinistä kaikuva lasten ilo ja nauru saa aikuisten suut hymyilemään ja rentous leviää koko kehoon. Minun unelmissani kouluikäiset ja nuoret elävät hyvillä mielin koulu- ja vapaa-aikaansa. Kouluissa kaikki saavat olla osallisena koulun kulussa ja jokaisella on joku kaveri, ketään ei jätetä yksin. Ketään ei myöskään kiusata, sillä kiusaajatkin ovat oppineet jo elämäntaitoja ja toisen kunnioittamista. Kaikilla on turvallinen olo olla oma itsensä. Minun unelmissani jokainen on löytänyt oman paikkansa tässä yhteiskunnassa. Opiskelupaikka on turvattu niille, jotka haluavat päästä alalle, jonne ovat ehkä haaveilleet nuoruusvuosien aikana. Heitä autetaan, ohjataan ja tuetaan kohti tulevaisuutta ja itsenäistä elämää. Ajallaan saamme

  Mistä tunnet sä ystävän Onhan tämä ihan hassua. Kun ihmisen pitäisi nukkua yöllä, niin yhtäkkiä huomaa heränneensä johonkin ajatukseen. Viime yönä päähäni nousi yllättäen Mistä tunnet sä ystävän -laulu. Tämä tuttu ja paljon kommentoitu laulu on yksi ehdoton helmi ulkomaisista sanoista suomennettujen laulujen joukossa. Ystävyys on tapetilla yleensä enemmän ystävänpäivän aikana, mutta kuitenkin se kuuluu jokaiseen päivään ja siksi ajattelin kirjoittaa siitä jotakin. Monet meistä kuulumme erilaisiin ryhmiin, joissa näemme ihmisiä ja saamme kavereita. Tutustumme toisiimmekin ja jaammekin asioita, mutta läheinen ystävyys menee vielä tätä syvemmälle. Kaikilla meistä ei ole edellä mainittua ryhmää tai kaveriporukkaa ja usein ihminen voi jäädä tällaisessa tilanteessa aika yksinäiseksi. Yhden kaveriporukkani jäsen tapasi uimahallin saunan lauteilla miehen, joka kysyi häneltä porukastamme, jota hän oli seurannut, kun kokoonnuimme ennen koronaa melko säännöllisesti uimahallilla. Siinä k

 Olosuhde vai oma valinta Tänä päivänä kohtasin kaksi erilaista ihmistä, jotka jäivät ajatuksiini. Kävimme päivälenkillä paikallisessa kaupassa täydentämässä lounaspöytäämme. Siinä kassalla seisoessani edellä oleva henkilö halusi ostaa itselleen tupakka-askin, mutta epäili jo ennen ostoa kassalle, että onkohan tilillä rahaa siihen. Eihän tilillä ollut tuota reilua seitsemää euroa ja tupakka-aski jäi kauppaan. Ensimmäinen ajatukseni oli, että tällä kertaa voitti terveys, sillä kaikkihan tietävät tupakoinnin vaarat, mutta heti perään jäin pohtimaan, mikä saa ihmisen laittamaan viimeiset rahansa tupakkaan. Nikotiinihimon on täytynyt ohjata valintaa todella tehokkaasti. Toimisitko sinä samalla tavalla, jos epäilet tilisi saldoa? Kysyt kaikkien kuullen tilisi tilannetta kassalta. En usko, että kovin moni toimisi näin. Ehkä elämäntilanne oli tällä henkilöllä päässyt etenemään siihen vaiheeseen, että raha tilillä on kovin sattumanvaraista  eikä sitä osattu enää salata . Onko kyseessä ih

Koodaripula vs.   työharjoittelupaikan puute Aloitan postaukseni KSML-lehteen laittamastani jutusta, jossa pohdin opiskelijoiden harjoittelupaikkaongelmia otsikolla  Koodaripula vs. työharjoittelupaikan puute Viimeisten vuosien aikana on monelta eri taholta noussut huoli koodareiden riittävyydestä. Puhutaan tuhansien koodareiden tarpeesta, mutta samalla mm. Jyväskylän alueelle olisi tulossa yritys, joka lupaa palkata kymmeniä osaajia lähivuosina. Jokin ristiriita tässä on. Kuinka ihmisestä tulee osaaja? Osaajaksi kasvaa vain työkokemuksella ja harjoittelulla. Vielä työelämässä ollessani tutkimme nuorten kanssa ammattibarometreja ja uutisia, joiden tavoitteena oli vahvistaa heidän jatko-opiskeluajatuksia ja antaa tietoa missä työpaikkoja on tarjolla sillä hetkellä sekä mahdollisesti tulevaisuudessa. Puhuimme jatko-opiskelupaikkojen työssäoppimis- ja työharjoittelupaikoista, kuinka tärkeää on hoitaa ne hyvin, että saisi työpaikan jopa harjoittelupaikasta. Mutta kun luen nyt eläkeläisenä