Koodaripula vs.  työharjoittelupaikan puute


Aloitan postaukseni KSML-lehteen laittamastani jutusta, jossa pohdin opiskelijoiden harjoittelupaikkaongelmia otsikolla Koodaripula vs. työharjoittelupaikan puute


Viimeisten vuosien aikana on monelta eri taholta noussut huoli koodareiden riittävyydestä. Puhutaan tuhansien koodareiden tarpeesta, mutta samalla mm. Jyväskylän alueelle olisi tulossa yritys, joka lupaa palkata kymmeniä osaajia lähivuosina. Jokin ristiriita tässä on.

Kuinka ihmisestä tulee osaaja? Osaajaksi kasvaa vain työkokemuksella ja harjoittelulla.
Vielä työelämässä ollessani tutkimme nuorten kanssa ammattibarometreja ja uutisia, joiden tavoitteena oli vahvistaa heidän jatko-opiskeluajatuksia ja antaa tietoa missä työpaikkoja on tarjolla sillä hetkellä sekä mahdollisesti tulevaisuudessa. Puhuimme jatko-opiskelupaikkojen työssäoppimis- ja työharjoittelupaikoista, kuinka tärkeää on hoitaa ne hyvin, että saisi työpaikan jopa harjoittelupaikasta. Mutta kun luen nyt eläkeläisenä uutisia, huomaan että tilanne on muuttunut todella huonoon suuntaan. Halusta huolimatta opiskelijalle ei annetakaan mahdollisuutta näyttää kykyään harjoittelupaikassa.

Olen kuullut kertomuksia useasta sekä ammatillisen puolen- että korkea-asteen opiskelijasta eri puolilta maatamme, jotka eivät ole saaneet työharjoittelupaikkaa kymmenistä, jopa sadasta hakemusta huolimatta. Kun opiskeluun kuuluva harjoittelu ei toteudu, se voi siirtää valmistumista tai jopa keskeyttää opinnot.  Opiskelijan henkilökohtaisen tragedian lisäksi yhteiskuntakin häviää, jos tulevat verotulot jäävät saamatta.

Palataanpa tähän koodaripulaan. Näkisin tilanteen niin, että maamme koodaripula johtuu pitkälti ohjelmistoyritysten toimintatavasta. Työhön etsitään vain valmista osaajaa, mutta opiskelijat jätetään harjoittelupaikkoja vaille. Heille ei anneta mitään mahdollisuutta oppia osaajaksi. Karrikoidusti voisi sanoa, että ongelma saada osaavia työntekijöitä on yritysten itse aiheuttama, kun määräävinä tekijöinä ovat vain tehokkuus ja tuottavuus. Ratkaisu osaajapulaan on siis pitkälti yritysten omissa käsissä, kuinka ottaa alalle valmistuva opiskelija vastaan.
Paljon puhuttu työperäinen osaajien hankinta rajojemme ulkopuolelta ei ole pitemmällä aikajänteellä osaajaongelman ratkaisu, kun tarjolla on hienoja opiskelijoita omasta takaa.
Mikä mahtava mahdollisuus ohjelmistoyrityksellä olisikaan, kun saa opiskelijasta ”tabula rasan”, jonka täyttää juuri sillä tiedolla, joka on yrityksen toiminnan kannalta tarpeellista.

Ihmettelen suuresti myös, etteivät yhteiskuntamme päättäjät tunnu olevan enemmän huolissaan nuoristamme, jos heidän koulutus uhkaa katketa harjoittelupaikan saantiin. Epävarmuus työnsaannista on samalla epävarmuutta tulevaisuudesta monella elämän alueella. 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Menestys, mitä ihmettä se on