Koodaripula vs. työharjoittelupaikan puute
Aloitan postaukseni KSML-lehteen laittamastani jutusta, jossa pohdin opiskelijoiden harjoittelupaikkaongelmia otsikolla Koodaripula
vs. työharjoittelupaikan puute
Viimeisten vuosien aikana on monelta eri taholta noussut huoli koodareiden riittävyydestä. Puhutaan tuhansien koodareiden tarpeesta, mutta samalla mm. Jyväskylän alueelle olisi tulossa yritys, joka lupaa palkata kymmeniä osaajia lähivuosina. Jokin ristiriita tässä on.
Kuinka
ihmisestä tulee osaaja? Osaajaksi kasvaa vain työkokemuksella ja
harjoittelulla.
Vielä työelämässä ollessani tutkimme nuorten kanssa ammattibarometreja ja
uutisia, joiden tavoitteena oli vahvistaa heidän jatko-opiskeluajatuksia ja
antaa tietoa missä työpaikkoja on tarjolla sillä hetkellä sekä mahdollisesti
tulevaisuudessa. Puhuimme jatko-opiskelupaikkojen työssäoppimis- ja
työharjoittelupaikoista, kuinka tärkeää on hoitaa ne hyvin, että saisi
työpaikan jopa harjoittelupaikasta. Mutta kun luen nyt eläkeläisenä uutisia,
huomaan että tilanne on muuttunut todella huonoon suuntaan. Halusta huolimatta
opiskelijalle ei annetakaan mahdollisuutta näyttää kykyään harjoittelupaikassa.
Olen kuullut
kertomuksia useasta sekä ammatillisen puolen- että korkea-asteen opiskelijasta
eri puolilta maatamme, jotka eivät ole saaneet työharjoittelupaikkaa
kymmenistä, jopa sadasta hakemusta huolimatta. Kun opiskeluun kuuluva
harjoittelu ei toteudu, se voi siirtää valmistumista tai jopa keskeyttää
opinnot. Opiskelijan henkilökohtaisen
tragedian lisäksi yhteiskuntakin häviää, jos tulevat verotulot jäävät saamatta.
Palataanpa tähän koodaripulaan. Näkisin tilanteen niin, että maamme koodaripula
johtuu pitkälti ohjelmistoyritysten toimintatavasta. Työhön etsitään vain
valmista osaajaa, mutta opiskelijat jätetään harjoittelupaikkoja vaille. Heille
ei anneta mitään mahdollisuutta oppia osaajaksi. Karrikoidusti voisi sanoa,
että ongelma saada osaavia työntekijöitä on yritysten itse aiheuttama, kun määräävinä
tekijöinä ovat vain tehokkuus ja tuottavuus. Ratkaisu osaajapulaan on siis
pitkälti yritysten omissa käsissä, kuinka ottaa alalle valmistuva opiskelija
vastaan.
Paljon puhuttu työperäinen osaajien hankinta rajojemme ulkopuolelta ei ole
pitemmällä aikajänteellä osaajaongelman ratkaisu, kun tarjolla on hienoja
opiskelijoita omasta takaa.
Mikä mahtava mahdollisuus ohjelmistoyrityksellä olisikaan, kun saa
opiskelijasta ”tabula rasan”, jonka täyttää juuri sillä tiedolla, joka on
yrityksen toiminnan kannalta tarpeellista.
Ihmettelen suuresti myös, etteivät yhteiskuntamme päättäjät tunnu olevan
enemmän huolissaan nuoristamme, jos heidän koulutus uhkaa katketa
harjoittelupaikan saantiin. Epävarmuus työnsaannista on samalla epävarmuutta tulevaisuudesta
monella elämän alueella.
Kommentit
Lähetä kommentti